Istutin keväällä pieneen, siis todella pieneen, istutuslaatikkooni takapihalle kahdeksan perunaa.
Juu, luit ihan oikein - kaikki kokonaista kahdeksan perunaa.
Silloin en ihan näin hyvää satoa osannut odottaa, alla kuva yhden varren saaliista :)
Punajuurisato jäikin sitten ihan olemattomaksi.
Suurin punajuuri oli pikkurillin pään kokoinen...
Värit ovat kuitenkin punajuurissa niin upeat, että lohtua sain jo pelkästään varsien väriloistosta.
Lapsena en osannut iloita ollenkaan, kun mökillä piti pellolta käydä perunat "tonkimassa" kattilaan.
Nyt tuntuu todella hyvältä upottaa kädet multaan ja etsiä maasta syksyn satoa.
Ihan kuin suurempaakin aarretta etsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti